Vedenneito ja kala

Taidekasvattaja Minnamaria Koistinen kirjoitti Verson taidetuokioiden pohjaksi tarinan Vedenneidosta, joka ystävineen törmää ihmisten ajattelemattomuuteen. Tarinaa käsitellään teatterileikkien, tanssin, musiikin, sanataiteen ja kuvataiteen keinoin jokaisessa päiväkotiryhmässä ja tarinan pohjalta lapset pohtivat myös luontoa, vesiensuojelua sekä kierrätystä. Isoimpien lasten ryhmissä ei käytetä valmista tarinaa, vaan lapset keksivät tarinan itse toiminnan edetessä.

Rekvisiitta, soittimet ja suuri osa kuvataidemateriaaleista on kierrätys- ja luonnonmateriaalia, ja toiminnan myötä päiväkoteihin viedään uusia ideoita paitsi varhaiskasvatushenkilöstön taidekasvatuksen tueksi, myös kierrätysmateriaalien hyödyntämiseksi. Tarinan äänimaisema syntyy esimerkiksi loiskuvilla vesipulloilla, kilisevillä säilyketölkeillä, muovipussin rapinalla, suhisevalla hiekalla, helisevillä kananmunaleikkureilla tai vaikkapa riisillä täytetyillä pesupalloilla, joiden kanneksi sopii pilttipurkin kansi.



Satusalkkuseikkailu: Vedenneito ja kala

  1. toimintapäivä, tuokion kesto 30-45min/ryhmä

    Ensimmäisen tuokion aikana tutustutaan Satusalkkuun ja luodaan yhdessä tarina kertoen (pienemmille on valmis tarina) sekä toimien erilaisten draamatyötapojen avulla. Tarinan toteutukseen yhdistetään äänimaisemaa ja tanssia.


    2.     toimintapäivä, tuokion kesto 30-45min/ryhmä

    Toisen tuokion aikana tarina jatkuu ja siihen liitetään visuaaliset taiteet. Seikkailu päättyy loppukeskusteluun ja siitä tehdään visuaalinen kooste. Tarina kirjataan ylös, jotta sitä voidaan käsitellä ryhmän kanssa jatkossakin.


    Toimintaohjeita:

    –          ennen tarinaa tehdään alkulämmittelyleikki ja esitellään Satusalkku, josta löytyy tarinaan liittyvää rekvisiittaa ja myös itse tarina

    –          tarinaa viedään eteenpäin toiminnallisesti eli tehdään kaikkea mitä tarinassa tapahtuu

    –          ryhmän iän ja koon huomioon ottaen kaikkea ei tietenkään tarvitse tehdä

    –          tekstin voi lukea ensin kokonaisuudessaan tai heti osissa välillä toimien

    –          ohjaaja voi pukeutua joksikin tarinan hahmoksi, esim. Vedenneidoksi*

    Tarvikkeet:

    –          tarina: Vedenneito ja kala

    –          Matkalaukku, jossa on veteen liittyviä esineitä: simpukoita, leikkikaloja, pullopostia

    –          leikkikala, joka on aluksi jonkin roskan sisällä, esimerkiksi muovipussissa tai purkissa

    –          iso sininen kevyt kangas

    –          vesimusiikkia



Vedenneito ja kala
Pienet alle 3v.

1.      tuokio

Alkulämmittely

–          hulmutellaan isoa veden väristä kangasta ja liikutaan sen alla, ohi yms.

–          vesiaiheinen leikki

–          vesimusiikkia


Vedenneito ja kala
Vedenneito nimeltään (ryhmä keksii nimen) ihaili kaunista järvimaisemaa rantakivellä istuen.
Hän heilutteli pyrstöään ja venytteli jäseniään, koska oli varhainen aamu. Vesi liplatteli kiviä vasten, kaislat suhisivat ja linnut lauloivat.
Tuuli alkoi nousta järveltä ja yhtäkkiä hänen ystävänsä Kalevi kala hyppäsi vedestä korkealle ilmaan ja huusi kovaa.

–          Apua! Serkkuni (ryhmä keksii nimen) on pulassa!

–          Mitä on tapahtunut? (Vedenneidon nimi) kysyi

–          Serkkuni halusi rakentaa kodin ja löysikin erikoisen talon, mutta hän juuttui sinne sisään eikä pääse ulos!
Vedenneito päätti kutsua ystävänsä Rapu (ryhmä keksii nimen) apuun. Hän lähetti pyrstöllään merkkiääniä pitkin aaltoja.
Pian alkoi kuulua Ravun vastaus.

Eikä kestänyt kauan kun Rapu (ryhmän keksimä nimi) saapui, mutta meinasi törmätä suureen näkinkenkään koska hän liikkui välillä hassusti takaperin.

Kylläpä serkku olikin hupsussa talossa (pesupallo/ tölkki/ muovipussi ym.). Ystävät kiskoivat ja kiskoivat hänet yhdessä ulos pinteestä. Vihdoin serkku pääsi ulos helpottuneena ja sanoi:

–          Kiitos ystävät avusta! Tämä talo olikin loukku.

–          Tuo ei kuulu tänne veteen, se on ihmisten roskaa! tuohtui Vedenneito.
Kaverukset päättivät toimittaa tölkin rannalle ja toivoivat, että joku ihminen veisi sen rannalta pois.
Minnekähän se oikeasti pitäisi viedä?
(Tarina: Minnamaria Koistinen, Soisalo-opisto/Lastenkulttuurikeskus Verso)

Otetaan esineitä Satusalkusta ja niiden väliin (järjestys vaihtelee, EI ole pakko käyttää kaikkia työtapoja)

–          laulu esim. Simpukan salaisuus (espanjalainen kansanlaulu)

–          tanssia

–          patsaskuvat*

–          kertominen ja toiminta yhtä aikaa*

–          äänimaisemat*

Lopetus

–          kangas; rauhoittuminen – kangasta voi heilutella lasten yläpuolella, voidaan myös kääriytyä siihen tai mennä sen alle hetkeksi pötkölleen

–          rauhoittavaa musiikkia


2.      tuokio
Alkulämmittely

–          vesiaiheinen leikki

–          vesimusiikkia

1-3v.
–                     tutustutaan satusalkun aarteisiin ja muistellaan tarinaa
–                     leikitään ja lauletaan Pikkuiset kultakalat –laulu
–                     tutustutaan kalaan, millainen kala on (pyrstö, evät, suomut )

–                     Tehdään oma kala värjätystä paperista ja liisteriseoksesta valmiiseen kalan muotoiseen kartonkiaihioon.

o                    taputellaan värjättyjä paperi/liisteriseoksia haluamallaan tavalla.
o                    pinta voi vaihdella litteästä kohokuviointiin.
o                    pintaan voi tehdä myös erilaisia kuviointeja, esim. raitakalan.
o                    lisätään kuultopaperista pyrstö ja evät.
o                    silmät tehdään helmistä ja suomut erilaisista paperipalasista, mm. värillisistä aaltopahvin palasista.
o                    lopuksi annetaan kalalle nimi

Loppukeskustelu


Isot 3-6v.
1.tuokio: Tarinan teko
Alkulämmittely

–          kangas; liikkuminen

–          vesiaiheinen leikki

–          vesimusiikki

Tarinan teko alkaa

–          ohjaajan johdolla tehdään yhdessä tarina

–          tarinan kerronnan avuksi            

Olipa kerran – tarinakaava:
Olipa kerran (joku tai jokin)…
Joka päivä hän (teki jotain)…
Kunnes eräänä päivänä (tapahtui jotain yllättävää)…
Silloin (se tai hän toimi seuraavasti)…
Lopulta (se tai hän teki jotain)…

Tarkastellaan Satusalkun esineitä ja niiden väliin voi ottaa seuraavia asioita (järjestys vaihtelee, EI ole pakko käyttää kaikkia työtapoja)

–          laulu esim. Simpukan salaisuus (espanjalainen kansansävelmä)

–          tanssia

–          patsaskuvat*

–          kertominen ja toiminta yhtä aikaa*

–          äänimaisemat*

Lopetus

–          kangas; rauhoittuminen – kangasta voi heilutella lasten yläpuolella, voidaan myös kääriytyä siihen tai mennä sen alle hetkeksi pötkölleen

–          rauhoittavaa musiikkia

2. tuokio: Visuaalinen kooste
Alkulämmittely

–          leikki tms.
Tarinaa tarvittaessa jatketaan tai/ja kerrataan sekä tehdään visuaalinen kooste

4-6v.

–        teoksen pohjana ovat päiväkotien ryhmien tuottamat tarinat sadutusmenetelmällä. Tarinat pohjautuvat Vedenneito ja kala- teemaan.

–        tarinasta on tehty laulu, josta tulee esille tarinan pääkohdat. Laulu lauletaan Pikkuiset kultakalat melodialla ja muistellaan lyhyesti tarinaa.

–        tarinoista löydetään päähenkilöitä, joita aloitetaan työstämään:

–        hahmojen keho tehdään jogurtti/viili/tölkkipurkeista.

–        hahmon päälle taputellaan paperimassaa

–        paperimassan avulla kiinnitetään hahmolle kädet, lonkerot, pyrstöt, silmät, ym. Materiaalina langat, tikut, helmet, kankaat ym. kierrätysmateriaalit ja luonnonmateriaalit.

–        lopuksi nimetään hahmo

–        osa eskarilaista teki tätä teemaa niin, että he kuvittivat meren pohjan ja mitä kaikkea sieltä voi löytää. Kuvitus tehtiin vahaliiduilla. Sen jälkeen laveerattiin vesiväreillä sininen meri ja siveltiin kimalleliimalla kimallukset veteen

Loppukeskustelu

*Draamatyötapoja:
Opettaja roolissa

–          ohjaajan ei tarvitse näytellä, mutta on oltava vakuuttava ja omaksuttava roolihahmon asenne

–          viitteellinenkin pukeutuminenkin riittää, esim. hattu tai huivi auttaa muuntautumisessa

Patsaskuvat

–          voidaan tehdä pysäytettyjä patsaskuvia roolihenkilön toiminnasta, tapahtumista, juonen kehittelystä ja tarinan sisällöstä

Kertominen ja toiminta yhtä aikaa

–          ryhmän ohjaaja tai joku osallistujista kommentoi/kertoo ennen toimintaa tai sen aikana

–          se luo tunnelmaa, antaa informaatiota, vie tarinaa eteenpäin, kontrolloi toimintaa

Äänimaisema

–          tehdään käyttämällä ihmisääniä, kehoa ja soittimia

–          sen tarkoitus on tukea toimintaa, luoda tunnelmaa, yhdistää sisältö ja tarinan eri osat kokonaisuudeksi

Rekvisiittaa:

–          veden värinen kangas voileeta

–          satusalkut, eli vanhahtavat matkalaukut

–          merelliset esineet esim. simpukat, kalat, rapu, pulloposti: vanhennettu paperi ja vanhanaikainen pullo, aarrearkku, koruja ym.

–          ohjaajan asu tai viitteellinen asuste

Lisämateriaaleja:
Meren alalokero-kuunnelma: https://soundcloud.com/user-727584880/albums

Vedenneito ja kala

Tarina: Minnamaria Koistinen, Lastenkulttuurikeskus Verso 2013

Vedenneito nimeltään … ihaili kaunista järvimaisemaa rantakivellä istuen. Hän heilutteli pyrstöään ja venytteli jäseniään, koska oli varhainen aamu. Vesi liplatteli kiviä vasten, kaislat suhisivat ja linnut lauloivat.
Tuuli alkoi nousta järveltä ja yhtäkkiä hänen ystävänsä Kalevi-kala hyppäsi vedestä korkealle ilmaan ja huusi kovaa.

– Apua ….! Serkkuni … on pulassa!
– Mitä on tapahtunut? … kysyi.
– Serkkuni halusi rakentaa kodin ja löysikin erikoisen talon, mutta hän juuttui sinne sisään eikä pääse ulos!

Vedenneito päätti kutsua ystävänsä Rapu … apuun. Hän lähetti pyrstöllään merkkiääniä pitkin aaltoja.

Pian alkoi kuulua Ravun vastaus.

Eikä kestänyt kauan kun Rapu … saapui, mutta meinasi törmätä suureen näkinkenkään, koska hän liikkui hassusti takaperin.

Yhdessä Rapu, Vedenneito ja Kalevi lähtivät auttamaan serkkua. He sukelsivat pinnan alle.

Kylläpä serkku olikin hupsussa talossa (säilyketölkki). Rapu kohotti terävät saksensa ja aukaisi oudon oven. Serkku tuli helpottuneena ulos talostaan.

– Kiitos ystävät avusta! Tämä talo olikin loukku.
– Tuo ei kuulu tänne veteen, se on ihmisten roskaa! tuohtui Vedenneito.

Kaverukset päättivät toimittaa tölkin rannalle ja toivoivat, että joku ihminen veisi sen rannalta pois. Minnekähän se oikeasti pitäisi viedä?